Kecárna Playlisty
Obnov stránku
Desktop verze
Horní menu

Joulun aatto nyt saa,
jo ilta tummuu ja hiljenee maa.
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon,
kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton;
äidin haudalle valon hän suo.

Liekin niin häilyvän,
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin,
sitä katsovi ja taas odottaa.
koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin.
Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen.

Äänen hiljaisen, sointuvan
nyt jostakin kuulevi hän,
joka lämpimin lausehin lohduttaa,
joka nousemaan katsehen saa.
Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää.
Joka hetki sun luonasi käyn.
Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon,
josta lähdit. Sun valonas käyn.

Joulun ensimmäisen
mä olla tallissa härkien sain.
Sinne tähtäset tuikkivat valkeuttaan,
sinne saapuivat tietäjät maan.
Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään,
sinun joulusi kauniiksi teen.
Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat
voivat peittyä kirkkauteen.

Text přidal paja65

Tento web používá k poskytování služeb, personalizaci reklam a analýze návštěvnosti soubory cookie. Používáním tohoto webu s tím souhlasíte. Další informace.